Vuosisadan asiakastarina
Vasemmalle jää suuri Metsolan päiväkoti, jossa lapset leikkivät välitunnilla torstai aamun kevätauringossa. Olemme Ollin ja Andreaksen kanssa matkalla moikkaamaan asiakkaitamme Iinaa ja Teemua. Tie kaartuu vasemmalle ja kulman takaa paljastuu kaikkien talojen joukosta rohkean valkoinen kivitalo, minkä seiniä valaisee kirkas kevätaurinko. ”Vautsi” toteaa vieruskaveri kun kohde erottuu ympäristöstään kirkkaan vihreän tekonurmensa voimistamana. Ympäröivä luonto kun vielä odottaa vihreyttään.
”Jätkät, tässä on sitä jotain!”
Auto pihaan ja ovelle lomps. Andreas koputtaa oveen tottuneesti Nokia 3310:n ’That’s it’ -soittoäänen tahtiin ja kotiväki jo tietää kuka ovella odottaa. Oi mikä iloinen kohtaaminen pitkästä aikaa, kun kohteen valmistumisesta ja luovuttamisesta on jo kohta lähes vuosi. Tyytyväiset kivitalon omistajat toivottavat meidät tervetulleeksi ja kateutta herättävän tilanteen ihailu alkaa heti.
”Uij-jui, miten kiva koti teillä ja nurmikenttä vihertää tietysti. Niinku aina.” toteaa Olli.
Päivän agendana on vaihtaa kuulumisia ja keskustella Iinan ja Teemun kokemuksista Kivitalokeskuksen asiakkaan. Meillä asiakaspariskunta on ollut erityisen tärkeä, koska he asuiva ulkomailla koko projektin ajan. Tilanne on harvinainen ja edellyttää osapuolilta 100 prosenttista luottamusta. Meille tämä oli huippumahdollisuus näyttää toimintamme arvot.
Astumme eteisestä olohuoneeseen, jossa korkean olohuoneen suuret ikkunat antavat valoa ja kalanruotokuvioon asennettu lattiavinyyli tuo kodin lämpöä. Olohuone on sisustettu kodikkaasti, puheen sorina jatkuu ja pariskunta alkaa kertoa kokemuksistaan.
Halusimme kuvata perheen tarinan mahdollisimman autenttisesti ja Olli aloittikin kysymällä perheen taustasta,
”Minkälaisesta elämäntilanteesta lähditte suunnittelemaan taloprojektia?”
”No Teemu otti asian puheeks varmaan… mitä 2018.” toteaa Iina.
Johon Teemu jatkaa, ”Jotakuinkin siinä vaiheessa alettiin niinku kartoittamaan, että voisiko tää rakentaminen olla meidän juttu? Ja etsittiin tontteja ja mietittiin minkälaisia, vaihtoehtoja on tarjolla.”
”Ja mä alkuun ilmotin et ei ikinä – ku mä en haluu erota. Koska se on kuulemma tosi tosi tosi rankka projekti ja ihan hirvee.” tunnusti Iina välittömästi. ”Mut sitte vuonna otin suhun Olli yhteyttä? Olisko ollu joku 2019.
Enkä tiedä miten teidät löysin, mutta sitten sanoin Teemulle, että kivitalo se pitää olla. Olli anto niin hyvät vinkit siihen. Ku me oltiin löydetty täällä tontti ja päätetty alkaa rakentamaan, joskus 2020 päätettiin, että halutaan tehdä just Ollin kanssa meidän projekti. Et sillee.”
Tyytyväisyyttä läpi paistaen Olli pysyy teemassa kysyen,
”Miksi te haluaisitte nimenomaan omakotitalon?”
”Kasvava iso perhe. Täällä alueella on mahdollista ostaa, rakentaa tai rakennuttaa omakotitalo. Siis jos vertaa pääkaupunkiseutuun, mistä ollaan molemmat kotoisin. Omakotitalossa on vähän enemmän omaa rauhaa verrattuna paritaloon, jossa ollaan asuttu aiemmin. Oma koti, oma rauha, iso piha, paljon lapsiperheitä ympärillä.”
Toiveena toki oli, että kasvaneelle perheelle, kaikille lapsille omat makuuhuoneet ja vanhemmille oma makuuhuone ja vierashuone. Ja semmoisia ei löytynyt valmiita täältä 7 vuoteen. Se oli myös vähän pakkorako rakentaa tai rakennuttaa. Jos halusi isompaa ja siltä alueelta mistä haluttiin.”
”Mitä erityistoiveita teillä oli uudelle talolle, kun aloitte suunnittelemaan?
”Haluttiin loppuelämän iso kaikkia palveleva talo, missä on hyvät materiaalit? Laadukas työnjälki, helppohoitoinen.” aloittaa Iina.
”Niin… huoltovapaa ja sellainen, että on oikeasti kaikille tilaa niin sisällä kuin pihalla.” jatkaa Teemu.
”Ja turvallinen.”
”Oliko tämä sijainti teille tärkeä? Eli, että tältä alueelta just pitäis löytyä?
”Joo, me haluttiin tästä Rajamäen keskustasta, koska tässä on kaikki päiväkodit, koulut, urheilupuistot ja muut lähelle, niin se oli periaatteessa tärkeä kriteeri. Eli, että kaikki löytyy tältä alueelta ja lapsillakin on kävelymatka kouluun.”
”Miten te lähditte etenemään projektin kanssa, kun löysitte tontin ja päätös oli tehty?”
”Mä laitoin tarjouspyynnöt muistaakseni neljälle toimittajalle. Kivitalokeskukselle, jollekin puutalo toimittajalle, jollekin hirsitoimittajalle. Oli yksi kivitalotoimijakin mukana. Hyvin nopeasti päädyttiin kumminkin Kivitalokeskukseen, koska teillä oli heti kun katto tarjouksia niin laajin sisältö, selkein, läpinäkyvin hinnoittelu ja heittämällä paras asiakaspalvelu. Ja teidän kanssa tuntu siltä, että ei myydä. Mikä oli ihan tosi kiva.
Ja varsinkin kun sattui siihen korona-aikaan niin kyllä päätin että ikinä en tiettyihin talotoimittajiin ota yhteyttä kun moittivat, että kun ei korona-aikana tulla paikalle. Sitten kun ilmoitin, että kiitos tarjouksesta, mutta jatketaan toisen kanssa niin hän haukku, että tolla hinnalla ei ikinä. Kivitalo on ainakin 60 prosenttia kalliimpi, et voi saada tollasta sopimusta mistään. Mistään et saa tolla sisällöllä, kukaan ei tee muuttovalmiina jne. Ja, että et voi tietää tarkkaa sisältöä ennen kuin tulet paikalle koska se voi vielä muuttua.”
”Et kyllä sitä teidänkin sopimusta luettiin moneen kertaan – et mitä me ei nyt huomata. Jotain täältä nyt jää huomaamatta.” naurahtaa Teemu tarinan jatkoksi. ”Kun Olliin oltiin yhteydessä niin se rehellisyys, että sä sanoit suoraan haluatteko te oikeasti tällaisen ratkaisun, että tää maksaa tän ja tän verran enemmän. Ja, ettei ollut sellaista pakkomyyntiä tavallaan. Mä jotenkin tykkäsin siitä, miten sä kohtasit meidät ja osasit kuunnella meitä. Se on tosi tärkeä juttu.”
”Mikäs teidän kodissa on parasta?”
”Kaikki. Helppous. Toimivuus.” kajauttaa Iina välittömästi.
”Mitähän vielä.” yrittää Teemu täydentää Iinan tyhjentävää vastausta. ”Kokonaisuutena mun mielestä siis tää laatu.”
Kysymys tulee pariskunnalle vähän yllätyksenä ja Olli tarkentaa kysymällä
”Mistä lapset tykkää täällä?”
”Kaikesta. Tilasta. Avaruudesta. Siitä, että on mahdollisuuksia tehdä kotona. Ja vaikka on uusi koti, lapsien on helppo olla ja toimii täällä.”
”Onhan tää koti meidän tarpeisiin todella hyvin suunniteltu. On just lapsilla omat huoneet ja on paljon säilytystilaa ja on tosi toimiva asunto.
Naurun remakan saattelemana Iina jatkaa ”Ainoa mitä muuttaisin on pikkaisen isompi autotalli, että rouva mahtuu vähän silleen vielä nopeammin sinne talliin.”
Pitääkö Skodasta kääntää peilit, ettei tarvi jarrutella? höystää Olli.
”Joku just tänään sanoi, ettei mene enää montaa viikkoa niin mä rysäytän peilin sisään. Mä kun melkein kolmeekymppiä tuun tuolta kurvista suoraan talliin. Ja oven avaan heti tuolta kaukaa kurvista heti kun vaan kaukosäädin toimii.”
”Pari ehkä arkkitehdin tekemää mittavirhettä on jäänyt harmittamaan, kun tuonne kodinhoitohuoneeseen piti tulla se kulmakaappi niin se jäi pois koska sinne tuli se tekniikkakuilu.” muistaa Iina yhtäkkiä. ”Kuivauskaappi jouduttiin siirtämään teknisestä tilasta arkieteiseen, kun se ei sinne mahtunut. Mutta hyvin me ollaan pärjätty. Sinänsä harmi, että ootte rakentanut niin hienon talon, ettei meillä ole mitään tarvetta rakentaa uutta. Hirveästi tekisi mieli ihan vaan sen takia, mutta kun ei halua myydä tätä niinku missään vaiheessa ikinä.”
”Mitkäs tilat talossa on suurimmalla käytöllä?
”No siis alakerta on eniten käytössä. Eihän ne lapset oo ikinä tyyliin omissa huoneissa paitsi nukkumassa ja ne tykkää tosi paljon hengaa tässä alhaalla. Piirtää, leikkii, riehuu ja tapella. Ja sit jonkun verran jumppaa tossa viereisessä huoneessa.”
”Onko tullu paljon tavaraa otsaan tosta kaiteen välistä? heittää Andreas ja katsoo korkean tilan pinnakaiteita.”
”Ei…, yllättävän vähän. Siis ehkä 6 ja niistä 4 ollu vahinkoja. Välillä kun kuulee jonkun pikkuauton kiitävän tuolla ylhäällä niin laittaa kädet pään suojaks. Mut yllättävän vähän. Muutaman kerran oon miettinyt, että olisiko tää korkea tila vaan pitänyt rakentaa umpeen kun tuolta kuuluu hirveä huuto yläkerrasta. Lasten kaverit tykkää olla täällä tosi paljon ja täällä on parhaimmillaan pahimmillaan varmaan 8 – 9 lasta käymässä. Sitten ne riehuu ja juoksee ympäriinsä ja… kyl te tiedätte.
Pitäisi laittaa päivähoitomaksut. Niin ja rannekkeet. 29,90 € per nuppi. Iltapäiväkerho on satakakskymppiä kuussa ja ne katsoo kuulemma leffaa ja pelaa pleikkaria. Kyllä tästä sen verran vois ottaa.
Yläkerta saa olla semmonen niinku perheen pyhättö, mihin periaatteessa kenenkään ei tarvi mennä. Ja siit tää alakerta on semmoinen oleilutila. Mehän saunotaan se about 2 kertaa päivässä pahimmillaan tai parhaimmillaan.”
Naurahtaen Teemu jatkaa ”Jengi viettää oikeesti eniten aikaa Saunassa.”
”Niin niin niin kyllä kyllä.” komppaa Iina. ”Sauna on oikeesti kovalla käytöllä. Siis ihan oikeasti 2 kertaa päivässä parhaimmillaan.
”Ihan tosi.”
”Juu, meiän esikoinen osaa käyttää sitä niin nää välillä jos ne herää 6 aikaan niin ne saattaa käydä saunassa ennen koulua.”
”Teemuhan on ’Mister-sauna’ niin ihmekös.”
”Meiän lapset on kans. Ei muuta kun kansi auki ja vettä sisään. Ja sit kun meillä pysyy tässä muuten sähkön kulutus niin minimissä niin ei toi näy missään.
Iinan ja Teemun kuvauksista käy heti selvästi, ilmi kuinka aktiivista ja vauhdikasta lapsiperheen elämä on. Talon käytettävyys kuulostaa olevan myös juurikin tällaiseen tarpeeseen osuva, mikä on rakentajan korvaan mukavaa kuultavaa. Arkkitehti on osannut suunnitella tilat täsmällisesti tarpeen mukaan ja rakentaja on osannut toteuttaa idean todeksi.
”Miten kivitalon tekniset ominaisuudet on tuntunut asumisessa ja arjessa?
”On siis todella hyvältä. Kun heti tuli talvi kun tänne päästiin muuttamaan niin jotenkin yllätti tosi positiivisesti, että miten lämmin tää kämppä oli ja ei mistään vedä tai mitään. Ja takkaa joutunut käyttämään siihen, että lapset haluaa paistaa vaahtokarkkeja tai makkaraa. Joo että ei kyllä talon lämmitykseen sitä ole tarvinnut. Siis kun puutalosta muutti ja vertaa.
Plussa on siis huoltovapaus. Kun mihinkään ei kerry mitään ja talo pysyy lämpöisenä ja kesällä pysyy viileänä. Kesälläkään ei tarvittu kun ehkä kerran tuota viilennystä.
”Vautsi.”
Talon suuret ikkunat osoittavat itään ja keskipäivän polttava aurinko ei juuri osu suuriin ikkunoihin. Näin viilennykseen merkitys ei ole asumisen kannalta niin kriittistä.
Iina katselee olohuoneen isosta ikkunasta puistoon ja toteaa ”Kyl mä allekirjoitan sen…mä muistan ikuisesti kun mä sanoin sulle Olli siellä ekoissa tapaamisissa, että me katsotaan teistä nyt eka mallia. Ja sitten jos me vielä joskus rakennetaan, niin sitten me voidaan masinoida tää homma ite. Ni sä repesit. Sä katoit mua silmiin ja sä nauroit niinku tosi isosti.
Sit mä olin vähän niinku silleen et…hmm..anteeks.
Sä vaan totesit et ”Voi kuule. Tätä kun pääset seuraamaan ni täs on ihan tarpeeks hommaa.”
”Todettiin vaan Teemun kanssa et oli kyllä nättii että ei tarvinnu itse käydä ku valitsemaan kaikki maalit, lattiapinnat ja laatat. Sekin meinasi olla meille ihan tarpeeksi. Hirveän aikaa vievää. Ja saatikka sitten se, että joutuisi itse palastelemaan kaikki ja kilpailuttaa ja jossain tulee vähän myöhästymisiä ja hinnankorotuksia ja joku timpuri sairastunu tai menny rengas puhki tai ei tuukkaan tänään ja vaikka mitä…” jatkaa Iina tyytyväisenä kuvaten autenttisesti juurikin sen tilanteen, jossa monet rakentajaperheet ovat.
Andreas, jolla on laajaa kokemusta tästä teemasta jatkaa ”Niin ja sitten on se klassinen se, että ottaa timpurin tähän hommiin, joka ottaa tiettyjä hintaan jonkun urakan ja sitten tilaat tavarat ja massottelet materiaalit ite. Jotain tietysti puuttuu toimituksesta ja kesken oman työpäivän pitää hakea tarvikkeita, jotta saadaan laatoitukset tehtyä vielä valmiiks. Ja jos ei saa tehtyä niin sitten voi timpuri joutua laskuttamaan tuntitöitä. Kaikki vaan lähtee pursuamaan sitä kautta.”
Tilanteen kuvaus osuu tosi lähelle ja Teemu jatkaa,
”Sitä tuossa on yks naapurikin sanonut. Se on ite jonkin verran rakentanut ja sitten käyttänyt ulkopuolisia niin sanoi, että se on kuin just joku taksikuski. Se roudaa koko ajan jotain kamaa niille asentajille.”
”Se oli kiva kun teidän kanssa toimittiin niin te koko ajan piditte kartalla, että mitä tapahtuu nyt, mitä tapahtuu seuraavaksi. Mitä meidän pitää tehdä. Ihan törkeän selkeetä.
”Video blogit. Spot on!!!” remahtaa Iina lauseen jatkoksi.
”Joo, joo joo. Ne oli oikeesti ihan törkeen siistejä saada Espanjaan. Viikon paras hetki. Lapsethan odotti niitä aina.” maustaa Teemu.
Tässä projektissa Andreaksella oli tapana lähettää työmaakierroksesta videoita perheelle Espanjaan, jotta työmaan etenemistä pystyy seuraamaan mahdollisimman hyvin. Videoilla oli tarkoitus kertoa ajantasaista tilannetietoa, poikkeustilanteita ja perheen varusteluvalintojen konkretisoitumista. Ulkomailta rakennuttaminen on erityistilanne ja halusimme tarjota juuri heille kohdennettua palvelua.
”Yks lapsista sano, ettei halua mennä iltapäiväkerhoon, kun haluaa nähdä Andreaksen videon.”
”Ihanaa”
Tässä kohtaa meidän koko tiimi pitelee punaa kasvoilla, kun oivaltaa kuinka kokonaisvaltaisesti ollaan vaikutettu asiakkaiden elämään. Koko perheen elämään.
Teemu jatkaa ”…toi vaan kertoo siitä että tää on ollut koko perheen projekti ja te ootte hoitanu homman hyvin. Lapsetkin aistii näköjään sen kun homma toimii.”
”Miksi valitsitte kivitalokeskuksen?”
”Siis uskomattoman selkeät kaikki tarjoukset ja sen läpikäynti ja kontaktointi. Ja se miten asiakas kohdataan ja ei tuputeta eikä tavallaan myydä vaan annetaan sille asiakkaalle tilaa ja aikaa pohtia juttuja ja muistetaan kuitenkin kysyä, että onko tässä joku mikä mietityttää vaikka sopimuksen sisällöstä. Ja sitten rakentamisen aikana kaikki läpinäkyvyys. Jos halusit vaihtaa jotain tuotteita niin te selkeästi kerroitte mitä otetaan pois ja mitä lisätään. Ja mistä hinta koostuu.
Ja sitten olihan se turvallista, että me ei maksettu mitään ennakkoon. Maksettiin sen valmistumisen mukaan miten maksuerät oli luotu.”
”Oliko teille heti päivän selvää, että haluatte muuttovalmiin paketin?” Olli tarkentaa.
Ennen kun Olli saa lausetta loppuun Miina ja Manu toteavat yhteen ääneen ”JUU OLI”.
”Se oli niinku ehdoton” jatkaa Teemu ”otetaan niin valmis, kun vaan saadaan.
Niin ja se tuli siinä tarjouspyyntöjä tehdessä jo ilmi että ei meidän oikeasti kannata periaatteessa lähteä palastelemaan. Moni ajattelee, että siinä tulee vaikka satkun säästö jos tekee ite tai palastelee osiin ja hakee tarjouspyyntöä sieltä ja täältä ja tuolta, mutta silloin ne ei laske omalle työlle ja palkkaa. Kun me sitten taas ite miettii sitä, että mieluummin maksetaan ammattilaiselle siitä, että ei tarvitse itse stressaa yhtään mitään. Ja sitten kun meillä on molemmilla tahtotila tehdä töitä ja molemmilla on työpaikat missä voi tehdä niin paljon töitä kuin haluaa ja mahdollisesti vai viikonloppujakin. Oltiin valmiita tekemään vaikka kahta duunia tai sitten sunnuntaivuoroa. Et mieluummin maksaa ammattilaiselle siitä mitä ne osaa ja itse tekee sitä mitä parhaiten osaa.
Siis me tunnetaan alueelta perhe, jolla meni 200 tonnia pitkäksi. Siis se on ihan uskomatonta. Siinä oli kato hinnankorotukset ja kaikki vähän nousi ja asentaja alkoi pyytää ihan älyttömiä hintoja ja…
Nää oli yhen kämpän aikaisemmin jo rakentanut, että niillä kumminkin oli tiedossa, että miten budjetoi asiat.
Ei oo eka, jonka kuulee, että on käyny tällasta.
Siis meillähän ei oltu vielä edes maatöitä aloitettu niin täällä oli yli neljässä talossa jo perustukset. Mut siellä on osa kesken vielä. Oikeasti siellä tulee se raksa väsymys. Siellä on pihat vielä kesken ja osassa vielä aika karussa kunnossa. Ei siellä ’Sortissa’ jaksa loputtomiin käydä. Se on ihan inhimillistä.”
”Tää meidän talo on loppukatseltukin jo.” toteaa Iina tyhjentävästi loppuun.
Hetken hiljaisuuden jälkeen Teemu hymyilee ja aloittaa luonteelleen uskollisesti rauhallisella äänellä sanoen ”Siis meillähän tota kun palattiin Espanjasta ja palasin töihin, meidän toimitusjohtaja kysy pilke silmäkulmassa. ”Tuliko se kämppä nyt valmiiksi?” Mä siihen et. ”Totta kai. Tällanen tuli ja näytin kuvia.”
Hän aatteli, että ”ootte te s******* sankareita kun lähdette Espanjaa ja meinaatte rakentaa talon sillä aikaa.”
”Luotto oli niin kova. Joo ja tää on se mitä ihmiset oikeasti haluaa. Ei ihmisillä ole aikaa ja tahtotilaa. Ne haluaa oikeasti valmiin, mut kun ei ihmiset luota siihen että on sellaista toimijaa, jolta oikeasti saa palvelua.”
Iina kuuntelee Teemua ja jatkaa painottaen ”siis kaikilla muilla, kaikilla muilla, sieltä puuttuu vähintään portaat, terassi, siivous, tavaroitten sisään kanto ja kaikkea tällasta. Ja teillä ne kuulu automaattisesti mukaan. Mä kysyin sitäkin, että siis oikeasti että kuuluuko tähän niinku nääkin, että meillä on niinku tarkoitus että me ehkä lähdetään ulkomaille vuodeks, että voidaanko me ihan oikeasti luottaa? Olli oli vaan et ”Juu juu, heippa.”
Ja porukka nauraa ällistyneenä itsekin tilanteesta. Talopakettialalle on tyypillistä, että hintakilpailun kiristyessä toimitussisältöjä karsitaan ja säädetään, jotta pysytään kisassa mukana. Tämä on kuitenkin rasite alalle kun ei ihmiset malta papereita selata niin yksityiskohtaisesti läpi ja haluaisivat kuitenkin kattavaa luotettavaa palvelua. Tällaisessa toimintamallissa on kuitenkin riski asiakkaan pettymykselle jälkikäteen.
”Mitäs Kivitalokeskuksen tiimistä jäi erityisesti mieleen?”
”Se että kuinka helppoa teidän kanssa oli kommunikoida. Tuntuu, että teille pystyy sanomaan kaikki asiat suoraan ja te myös uskalsitte sanoa meille. Ette kierrellyt millään tavalla, että jos joku asia on haastava toteuttaa, niin te sanoitte suoraan.
Niin ja sekin, että me ei itse huomattu, että arkkitehti oli yhtäkkiä lisännyt syvennyksen meiän makkariin. Ei oltu keskusteltu asiasta. Sit Olli oli, että ”oot sä nyt ihan varma että tarvitte tällasen.” Mä olin silleen et mikä toi on.
Niin kun vaikka tää oli meille periaatteessa tosi helppo projekti, mutta pelkästään se että katsoo jotain sähköpiirustuksia voi olla tosi hankalaa jos ei oo rutiinia.
Ei, mutta sekin, että miten hyvin te huomasitte jotain muutoksia kuvissa ja kerroitte. Ja kysyitte oltiinko me sovittu arkkitehdin kanssa tämmöistä ja sitten hoksattiin että eipä oltu. Eli vähän niin kun meidän puolesta hoiditte asioita.”
Tilanteen tunnistaen Olli sanoittaa roolitusta ”Siis tuohan on juuri niin, että arkkitehdilla on tietenkin iso rooli koko projektissa ja monesti ne ajattelee vähän eri kantilta sitä kokonaisuutta kun rakennuttaja ja asiakas.”
”Niin, kyllä. Tuli paljon suoraviivaisempi ja meidän näköinen talo kun siinä olitte myös te auttamassa. Ollikin sanoi heti, että miksi tää on näin moni kulmainen tää teidän talo, että miksi te haluatte tähän tämmöisen 5 senttiä 5 senttiä kulman että näin ja näin paljon tällaset jutut maksaa. Pieniä asioita paljon.
Niin jos me kerrotaan jollekin arkkitehdille, me halutaan tämmöinen koti tämmöisillä huoneilla ja tällaisella ratkaisulla, niin eihän me sitä sanota, että millaisen sä eksaktisti piirrät. Sillain sillä arkkitehdilla on vapauksia. Mut ei ne osaa vahvasti ottaa kantaa minkä verran jotkut yksityiskohdat tai pienet seinän siirrot maksaa tai säästää”
Koska tässä projektissa selkeänä erityispiirteenä oli perheen ulkomaan reissu, Olli haluaa vielä kysyä tuntemuksista ulkomailta rakennuttamisesta.
”Miltä se tuntui asua siellä Espanjassa ja rakennuttaa taloa?”
”No alkuun vähän hurjalta” sanoo Iina.
”Kyllä se alkuun pelotti, mutta sitten heti kun hommat lähti rullaamaan ja saatiin Andreakselta videota ja juteltiin puhelimessa, niin kyllä se luottamus heti synty. Että hyvä tästä tulee.
Kyllä se kun ennen teidän toimitusta meillä oli se maatyöfirma erillään teistä. Se oli se eka hirvitys että miten se menee. Mut sehän lähti sit ihan rullaamaa. Alkuun hurjaa, mutta kyllä se oli makeeta kun tultiin kerran Espanjasta käymään Joulun alla.
Jouluna kun tultiin koko perhe niin AI VITSI MIKÄ FIILIS! Näytti kyllä sellaselta 70 neliöiseltä kämpältä. Kun oli vaan ne puurappuset tuosta yläkertaan ja harmaat seinät. Sitten Andreas otti turistioppaan roolin ja vaan esitteli meille sitä vielä harmaata yläkertaa – ”tossa on makkari ja tossa on vaatehuone.” Me oltiin silleen et missäs me nyt ollaan. Teemulle totesin jälkikäteen, että ”ohhoh olipa pieni”. Ja Teemu totes et mikä leikkimökki me ollaan tehty.
”Huikeeta.”
”Tosi paljon herättää mielenkiintoa ihmisissä kun kerrotaan meidän projektista. Kaikki, joiden kanssa puhutaan, ihmettelee, että tämmöisiäkin – Vau, vitsi miten hienoo. Nopeesti tuli siis Instaan viestiä, että siis mikä tää on tää teidän juttu. Siis te asuitte oikeasti Espanjassako. Juu siellä homma toimii ja talo valmistuu.”
Keskustelu siirtyy kahvipöydän puolelle ja fiilistelyyn yhteisen matkan huippuhetkistä. Oman kodin rakennuttaminen kun tosipuheessa on suuren ihmisjoukon yhteinen matka, mistä pitäisi aina tehdä kaikille turvallinen, avoin ja hyväntuulinen.
